XIII KUOLEMA

"On aika antaa sen kuolla,
mikä ei ole enää totta."

Sillä silloin
syntyy se, joka todella on.

Uusi alku kuiskii, muutos vääjäämätön,
esteet katoavat, irrotat sen mikä pidättelee.

Leikkaat pois, muttet vihalla – vain tarpeettoman,
puhdistat polkusi, annat sille tilaa hengittää.

Muutoksen energia liikkuu, virta kääntyy,
transformaatio koskettaa, muodosta toiseen.

Päästät irti ja kun et vastusta enää,
pysähtyneisyys murenee, epätietoisuus hajoaa.

Loppu saapuu, uuden alku odottaa,
tiedä mitä mukaasi otat, mitä taaksesi jätät.

Merkittävä muutos, onnellinen, suuri,
vaikket voi vaikuttaa, se tapahtuu nyt juuri.

Innostus kasvaa – uusi maailma odottaa,
muutos on se joka meitä kasvattaa.

Uudelleensyntymä, suurin lahja,
Vapauttaa meidät vanhasta – sielumme uusi matka.

- Susanna M. -

KUOLEMAN ENERGEETTINEN MERKITYS

Luopuminen muodosta. Muodon taakse palaava sielu.

Kuolema ei Alice A. Baileyn opetuksissa tarkoita vain fyysistä loppua –
se kuvaa sielullista transformaatiota, jossa vanha muoto, identiteetti, tehtävä tai energia
on tullut päätökseensä ja sielu vapauttaa sen hengen suuremman suunnitelman tieltä.

ENERGEETTISESTI TÄMÄ LIITTYY:

Sukupuolichakran ja peruschakran välisten siteiden vapautumiseen: pelon ja hallinnan päättyminen.

Pluton arkkityyppiin: täydellinen alkemia, jossa tuhoutuminen on välttämätön osa uutta luomista.

1. säteen purkavaan energiaan: muotoa tuhotaan, jotta henki voisi järjestyä uudelleen.

Neptunuksen ja Skorpionin energioihin: syvä alitajuntainen puhdistus.

Vihkimyksen esivaiheisiin: erityisesti vaiheeseen, jossa ego on valmis antautumaan sielun tahdolle.

Tämä kortti on pyhä uudelleensyntymän portti.
Mutta jotta syntyisit, sinun täytyy ensin suostua kuolemaan –
ei fyysisesti, vaan sisäisesti.

Se kysyy:
Mitä roolia, uskomusta, ihmissuhdetta, tehtävää tai tarinaa
pidät vielä elossa, vaikka se on jo tullut valmiiksi?

Kun lasket sen maahan,
maa avautuu –
ja sinussa syntyy tilaa sielun seuraavalle liikkeelle.

Tämä kortti ei pelottele.
Se puhuu suoraan.
Se sanoo:
"On aika antaa sen kuolla,
mikä ei ole enää totta."

Sillä silloin
syntyy se, joka todella on.

Uusi alku ei aina tule ovesta.
Joskus se saapuu
kun me suljemme yhden.

Sinä et menetä –
sinä vapautat.

Esteet, jotka ennen pidättelivät,
liukenevat,
kun sanot hiljaa:
"Tämä saa nyt jäädä taakse."

Et leikkaa irti vihalla.
Et katkeroidu.
Et purista.
Vaan lasket alas sen,
mikä ei enää kuulu sinulle –
kuin syksyinen lehti, joka putoaa
koska sen aika on ohi.

Muutoksen virta liikkuu,
eikä sitä voi pysäyttää.

Miksi pysäyttäisit?
Sillä se kantaa sinua –
pois siitä, mikä oli jo kuollutta
ja kohti sitä, mikä haluaa syntyä.

Epätietoisuus hajoaa,
pysähtyneisyys sulaa.
Ja vaikka et vielä näe kaikkea,
sydän kuulee sen:
muutos on täällä.

Tämä on hetki, jossa kysyt:
Mitä otan mukaan?
Ja mitä saan vihdoin jättää?

Sillä jokin sinussa kuolee nyt –
mutta se tekee tilaa
valolle, jota et voisi kantaa
niin kauan kuin vanha oli vielä mukana.

Tämä ei ole loppu.
Tämä on uuden tien vapautuminen.